Kirkon ja juhlapaikan varaaminen

Uskon, että hääpäivän onnistumiseen vaikuttaa paljon juhlapaikan (sekä kirkon) saaminen, varsinkin jos paikat ovat vielä mieluisia. Nopeiden ja yksimielisten keskustelujen jälkeen tulimme tulokseen, että häät järjestetään Lappeenrannassa tai Joutsenossa juhlapaikasta riippuen. Keskusteluissa puhuimme myös Taavetista, josta Oskari on kotoisin, mutta otimme sen kuitenkin nopeasti pois listoilta, koska se ei vain tuntunut meistä hyvältä.

Keskustelin kaasoni Riinan kanssa paljon juhlapaikoista ja hän tarjoutuikin lähtemään seurakseni, jos haluan lähteä eri paikkoja katsomaan. Rupesin selvittämään netin kautta erilaisia juhlapaikkoja Lappeenrannan alueelta niin googlen, facebookin ja häät.fi sivuston kautta. Nopeasti huomasin, että monissa paikoissa tilat eivät olleet suuret, joten jouduimme tekemään alustavan vieraslistan, jotta tietäisimme kuinka ison tilan joutuisimme hankkimaan. Noh, Oskarin suvusta puuttuu vielä osa, mutta alustava listaus kertoo että kutsuttavia on likipitäen 100 henkeä. Minun puoleni suku on iso, olemme paljon tekemisissä ja läheisiä, joten en vain osannut tai halunnut tiputtaa ketää listalta pois. Tämä rajoittikin tilannetta ja paljon.

Kun kävin erilaisia kohteita läpi, huomasin ettei Lappeenrannassa ole oikein tarjota tilaa näin isolle joukolle. Olimme päättäneet, ettei jatkoja järjestetä missään ravintolassa, joten erilaiset työväentalot ynnä muut oli meidän ajatuksena. Lopulta päätimme varata Joutsenon Honkalahden työväentalon sekä Joutsenon kirkon.

Ajatuksena ei ollut kiirehtiä varausten kanssa vielä, mutta kun saimme valittua päiväksi 18.8.2018, painosti Riina meitä varaamaan. Ja jälkeenpäin mietittynä oikein hyvä että painosti, eipä tarvitse enää asiaa miettiä.

Joutsenon kirkko on kaunis ja hyvässä kunnossa. Myös voimme nyt perustella, että kirkko on varattu perinteiden takia, eli morsiamen kotikirkko. Aikojen alussa mietin ulkovihkimistä, mutta totesin tämän kuitenkin epäkäytännölliseksi vaikka kaunis se olisikin, jos vain sää suosisi. Ehdoton oli myös, että pappi tulee vihkimään, vaikka se ei Oskarille niin tärkeää olisi ollutkaan. Olen kuitenkin nyt tyytyväinen valintaamme. Kirkon sai varattua jo silloin kuin soitimme seurakunnalle (kesäkuu 2016) eikä kyseisenä päivänä ollut vielä muita varauksia, joten saimme onneksemme juuri mieleisen ajan. Kuvat lainattu lappeenrannanseurakunnat.fi.

Juhlapaikkaan päädyttiin siksi, että tiesimme sinne ainakin juhlakansan mahtuvan. Siskoni häät järjestettiin siellä vuonna 2015 ja vieraita oli melkein 100. Netissä lukee, että asiakaspaikkoja olisi vain 60, mutta en tiedä miten tämä on laskettu. Kuitenkin yhteensä tiloihin mahtuu nettisivujen mukaan 220 henkeä. Ahtautta ei siskoni häissä ollut, vaikka pöytiä järjesteltiin ja aseteltiin tarkkaan. Myös loppuillasta pöytiä kun siirrettiin sivuille, mahtui salin puolella tanssimaan.  Töllillä on myös hyvät keittiötilat, joten pitopalvelun on helppo sinne tulla laittamaan ruuat tarjolle. Yleisesti tilat on myös ihan miellyttävät ja tilat saa koristeltua kauniisti. Ja onhan se aika kivaa pitää jatkot siellä, koska siskoni sekä vanhempieni häiden jatkot on järjestetty siellä. Niin ja kirkolta juhlapaikalle on matkaa vain reilu kilometri. Myöskään Lappeenrantaan ei ole tuhottoman pitkä matka, 20km, sillä oletamme että kauempaa tuleva juhlakansa majoittuu sinne. Ja lava on loistava, koska bändi pääsee sinne esiintymään. Kuvat lainattu sdpjoutseno.net.

Näin meidän hääpaikan valinta siis tapahtui. Nyt vain aivonystyrät käyttöön ja koristelua suunnittelemaan!

- Sanna

Ensimmäinen postaus

Enpä olisi uskonut, että alan joku päivä kirjoittamaan hääblogia! Ihan jo se, että olen menossa naimisiin on mielestäni hurjaa, ihan vain sen takia, että joku on niin kaheli että minut nai! Kuitenkin olen löytänyt rinnalleni ihmisen, joka välittää, jaksaa miun kaikki tunnepuuskat ja hössöttämiset (sanoin Oskarille, että jos selvii miun kaa ekan joulun niin selvii mistä vaan!) sekä ihmisen, jota en haluaisi ikipäivänä päästää pois elämästäni. Olen löytänyt itselleni rakkauden, kumppanin ja parhaan ystävän.

Tarinamme alkoi niinkin epäromanttisesti kuin juhlista, melkein voisi sanoa teinibileistä. Pakkanen pyöri -30C ympärillä, mutta rakkaus syttyi silti. Muistan, kuinka ulkohuussiin marssiessani huusin ystävälleni, että tuon miehen minä haluan. Olin parikymppinen, nuori, naiivi ja korviani myöten ihastunut. Ja näin siinä kävi. Perhoset pyörii edelleen vatsassa, vaikka yhdessä ollaan oltu jo päälle kolme vuotta.

Meidän arvot, hyvin samanlaiset. Molemmat olivat haaveilleet hyvinkin perinteisestä elämästä, vaikka maailmaamme värittää monet asiat. Vaikka haaveilemme molemmat isosta omakotitalosta landella (johon Oskari saisi oman studion) sekä muutamasta tenavasta, emme halua liian perinteistä lapsiperheen elämää. Haluamme jatkossakin käydä Tuska-festareilla. Nämä asiat eivät kuitenkaan kuulu tähän blogiin sen enempää.

Ilmoitin Oskarille jo hyvissä ajoin, etten halua mennä kihloihin niin, että olemme kihloissa kymmenen vuotta. Ilmoitin myös, että haaveilen olevani vain kerran kihloissa ja naimisissa. Tällä siis painotin sitä, että älä kosi jos et ole varma. Kosinta tulikin hyvin yllätyksenä, olimme olleet ensimmäisellä lomalla Suomussalmella syksyllä 2015 (joo, 2 ja puol vuotta yhdessä ja sit vast eka loma!). Koirat olivat kavereilla hoidossa ja olivat edellisenä iltana karanneet, jolloin matka meinas mennä heti alkuunsa pyllylleen. Thanks God koirat saatiin kiinni ja pystyttiin vihdoin rentoutumaan. Sitten Oskari otti ja kosi. Olimme katsomassa televisiota aamuisen veneretken jälkeen, aattelin mennä vessaan kun jätkä kaappasikin miut syliinsä ja kosi. Joku voisi ajatella, että olipas laimee, mutta se oli juuri meidän tapa. En itse olisi halunnut, että Oskari polvistuisi, vaan juuri noin, sylikkäin. Tietenkin suostuin.



Olin hyvinkin yllättynyt, sillä oletin kosinnan tulevan muutamaa vuotta myöhemmin. Kosinta kuitenkin tuli ja heti samana iltana tulimme tulokseen, että häät vietetään vuonna 2018. Syy tähän on selvä, olemme kevääseen 2017 asti molemmat opiskelijoita, jonka jälkeen meikä valmistuu ja mahdollisuus alkaa pistämään rahaa kasaan on parempi. Molemmat haluaa kuitenkin kutsua tärkeät ihmiset häihin, joten vieraslistasta ei tingitä.

Kävimme ostamassa Oulusta kihlasormukset. Mielestäni tämä oli parasta, koko reissu oli aivan ihana ja vielä se, että sormukset on hankittu tyyliin toiselta puolelta Suomea.

Kaasojen kysyminen oli helppoa, sillä olimme likipitäen vuotta aiemmin parin kaverin kanssa heittäneet huulta, "Joo jos Sanna menee ikinä naimisiin ni mie oon siun kaaso!". Jeren kanssa olimme sopineet tämän asian jo teini-iässä, joten sopimus piti. Bestmanit Oskari taisi kysyä kännissä..?

Ensimmäiset asiat häihin liittyen teimme sitten kesäkuussa 2016. Kaasoni Riina painosti minua (kun kerroin, että olimme miettineet hääpäiväksi 18-8-18, Oskarin olis helppo muistaa!) varaamaan kirkon, sillä kyseinen päivämäärä on varmasti suosittu. Oskari sitten otti ja soitti (puhelun aikana koiramme Otso pieras hyvin äänekkäästi, jäipä kyseinen puhelu hyvin mieleen!) ja nyt on kirkko varattu. Myös juhlapaikka tuli varattua samalla sekä valokuvaaja. Kaverini Laura perusti lähiaikoina oman valokuvastudion, joten oli luonnollista pyytää hänet kuvaamaan häitämme.

Muita valmisteluja emme olekkaan sitten toistaiseksi vielä tehneet. Onhan tässä vielä aikaa 2 vuotta ja 7 päivää! Paljon on päässä ajatuksia, Pinterestiä on tullut selattua aktiivisesti sekä Facebookin hääryhmissä olen ollut kärkkymässä ideoita.

Tästä on hyvä jatkaa, toivottavasti jaksan puristaa tänne ajatuksiani, jotten vauhkoa Oskarille liikaa ja saan omatkin ajatukset selviämään! ♥

- Sanna